JKY:n opintosuuntiin hakeutumista kartoittavan kyselyn keskeisiä osa-alueita olivat tiedon saanti eri opintosuunnissa opiskelusta, yleinen tiedotuksen taso hakuprosessin aikana ja tyytyväisyys opintosuuntiin hakeutumiseen. Kyselyn kokemusten avulla pyritään kehittämään opintosuuntiin hakeutumista ja erityisesti tiedotusta sen osalta. Vastausjakaumaa määrittivät kauppa- ja hallintotieteiden tutkinto-ohjelmien vastaajat; kyselyyn osallistuneista kauppatieteilijöitä oli 14, hallintotieteilijöitä 19 ja politiikan tutkimuksen opiskelijoita 2.

“Osa opintosuunnista mainosti todella kovasti itseään. Kyseiset argumentit esimerkiksi vakuutustieteen paremmuudesta tuntuivat välillä melkoisen absurdeilta ja ihmetyttivät. Mainostus ei kuitenkaan ehkä ole se syy, miksi kyseinen aine pitäisi valita. Toisaalta esimerkiksi laskentatoimi taas tuntui kovin etäiseltä aineelta, jossa opetushenkilökunnan kiinnostus tai joustavuus opiskelijoita kohtaan oli todella minimaalista.”

“Hallintotieteet, julkisoikeus ja julkinen talousjohtaminen olivat selkeästi arvostetumpia opinto-suuntia. Yleinen ajatus tuntuu olevan että opetus näissä on tasokkaampaa ja haastavampaa kuin esimerkiksi KaJon ja YAPin opintosuunnissa.”

Opiskelijat kokivat selkeästi, että opintosuuntien välillä vallitsi kilpailuasetelma. Opiskelijoiden asenteet, keskustelut ja opintosuuntien hakijamäärät ilmaisivat joidenkin suuntien olevan maineeltaan parempia tai tasokkaampia. Kilpailuasetelman havaittiin muodostuvan kuitenkin yleisesti vain opiskelijatasolla, ei henkilökunnan puolella. Opiskelijat myös kertovat, että rivien välistä henkilökunnan ja luennoitsijoiden puheista pystyi lukemaan, että osa opintosuunnista pelkäsi oppilaskatoa.

Opintosuuntien sisältöä koskevan tiedotuksen koettiin onnistuneen erittäin hyvin, mutta opintosuuntiin hakeutumisprosessin tiedotus aiheutti enemmän hajontaa. Tietoa saatiin useista eri lähteistä, joista merkittävimpinä mainittiin muut opiskelijat ja yliopiston sisäinen tiedotus. Suurimpana epäkohtana opiskelijat mainitsivat jälkikäteistiedotuksen puutteellisuuden. Lopulliset valintakriteerit ja tilastot valinnoista eivät olleet päätyneet opiskelijoiden tietoon. Opiskelijat myös mainitsivat, että heille asti päätynyt tieto oli verrattain ristiriitaista eikä hallinnon ja opetushenkilöstön dialogi ollut yhtenevää. Eniten opiskelijat olisivat kaivanneet tietoa siitä kuinka käy, jos hakemaansa opintosuuntaan ei pääsekään. Hakemisen jälkeen tiedon saamisen opintosuunnasta koettiin onnistuneen kohtalaisen hyvin.

“Ensimmäisenä opiskeluvuotena kaikki näytti epäselvältä ja epävarmalta. Kukaan ei ollut varma, pääsisikö haluamaansa opintosuuntaan ja jos ei, miten se vaikuttaisi opiskeluun. Varmaa tietoa ei saanut mistään, opiskelijoille todettiin vain, että ”on opeteltava elämään epävarmuudessa”.

“Lähinnä kaipasin tietoa itse prosessin etenemisestä ja siitä mitä vaihtoehtoja minulla on (ja mitä vaihtoehtoja minulla on mikäli en pääse ensimmäiseen vaihtoehtooni). Lisäksi olisin valintojen tekemisen jälkeen kaivannut tiedotusta esimerkiksi keskiarvorajoista.”

Opintosuuntien ja opiskelijoiden välille syntyneen kilpailuasetelman koettiin kärjistäneen opintosuuntiin hakeutumista. Koska varmaa tietoa esimerkiksi keskiarvorajoista ei ollut saatavilla ja kriteeriopintojen keskiarvoa painotettiin yleistä opintomenestystä enemmän, aiheutti tämä stressiä arvosanojen suhteen ja kilpailua kanssaopiskelijoiden välillä. Tämä ei luonnollisesti ole opintosuuntiin hakeutumisen tavoite.

“Suurena epäkohtana näen sen, että opiskelija voi jäädä ilman opintosuuntaa. Ei voida olettaa, että opiskelija haluaa ottaa vastaan jämäpaikan jostakin opintosuunnasta. Jos aine ei kiinnostakaan, viimeistään graduvaiheessa motivaatio-ongelmat näkyvät varmasti. Opiskelijoille ei olla myöskään perusteltu kahteen kertaan hakemisen käytäntöä: ensin haetaan tutkinto-ohjelmaan, sitten opintosuuntaan. Paikka tutkinto-ohjelmassa ei takaa sitä, että pääsee haluamaansa opintosuuntaan.”

“Mielestäni kokonaisuutena hakeutuminen sujui hyvin. Opiskelijoille voisi kuitenkin ennalta selittää paremmin hakemisen perusteet (esimerkiksi vakuutuksen opintosuunnan kriteereistä liikkui ristiriitaistatietoa pitkän aikaa). Kun periaatteet olisivat alusta asti selvillä, opintoja voisi suunnata paremmin.”

Marraskuun JKY-kollegiossa torstaina 20.11. kokoonnuttiin keskustelemaan opintosuuntiin hakeutumisesta ja JKY:n sääntömuutoksesta. Opintosuuntiin hakeutumiskeskustelua virittämään esitettiin JKY:n toteuttaman kyselyn tulokset, ja paikalla oli myös JKK:n opintopäällikkö Heli Tontti keskustelemassa ja vastaamassa opiskelijoiden kysymyksiin. Osa ainejärjestöistä oli jo kartoittanut oman tutkinto-ohjelmansa tai opintosuuntansa tilannetta aiemmin. Mikäli opintosuuntiin hakeutumisesta herää vielä kysymyksiä, kannattaa niistä käydä juttelemassa suoraan Heli Tontin kanssa. 9.12. järjestetään myös infotilaisuus keväällä 2015 hakeutuville. (Lue lisää: http://www.uta.fi/jkk/ilmoitus.html?id=100628). Kyselyn jälkeen tiedotusta koskevia puutteita on paikattu ja tutkinto-ohjelmien opiskelijat ovat saaneet tietoonsa opintosuuntiin valittujen määrät ja keskiarvorajan keväällä 2014.

JKY:n tiedotusvastaava toimittaa ainejärjestöille ja hallintoon yhteenvedon kyselyn tuloksista. Jokainen ainejärjestö voi hyödyntää tuloksia parhaaksi katsomallaan tavalla ja poimia joukosta omaa tutkinto-ohjelmaa koskevat epäkohdat.

Lisäksi kollegiossa keskusteltiin JKY:n sääntömuutosasiasta Staabin muotoileman ehdotuksen pohjalta. Yleisesti valtuustomallia pidettiin järkevimpänä vaihtoehtona, mutta konsensusta ei syntynyt siitä, millä perusteella äänimäärät jakautuisivat tutkinto-ohjelmista muodostuvien valtuustoryhmien välillä. Kollegio palautti sääntömuutosasian JKY:n hallitukselle seuraavaa muutosehdotusta varten. Sääntömuutosasiaa käsitellään seuraavan kerran syyskokouksessa 4.12. ja se on välitetty JKY:n sähköpostilistalle kokouskutsun yhteydessä.

Lisätietoja kyselystä ja yhteenvetopyynnöt:
miira.kokkonen@uta.fi