“Suomalainen startup-panimo karkasi Viroon!”, “Sori Brewingille rymisevä osakeanti!”, “Pienpanimon tavoitteena kansainvälistyminen”. Tämän kaltaisia otsakkeita on voinut bongata valtamedian haavista kuluneen vuoden aikana tiheään. Pienpanimo Sori Brewing ei ole ilmaantunut tietoisuuteen hipsien, vaan edistäen samaa mentaliteettiä mistä nuoret oluenpanijat itsekin ammentavat. “Meillä on vahva intuitio siitä, että kun tekee täysillä mitä voi tehdä, ei voi hävitä”, ovat miehet panimon takana todenneet. Yrittäjinä Pyry Hurula, Heikki Uotila ja Samu Heino jahtaavat unelmatyötään: maailmanluokan oluiden tekemistä ja brändäämistä. Perustajista Hurula ja Uotila ovat JKK:sta, ja haastattelukysymyksiin vastasi Uotila.

1)Mikä sai lähtemään yrittäjäksi?
Pyry Hurulan kanssa olimme jo useamman vuoden puhuneet minkälaisen panimon tekisimme, jos siihen olisi mahdollisuus ja mitä asioita Suomessa meidän mielestä ei tehdä niin kuin me tekisimme. Olin töissä ulkomailla isossa kansainvälisessä jättiläisessä, jossa pääsin tekemään koulutusta vastaavaa työtä ja vähän enemmänkin. Menestystä ja kehuja tuli, sekä vakituinen paikka Berliinissä oli tarjolla. Muutaman viikon harkitsin vakavissani jääväni, mutta työmuurahaisena olo ja tarkkaan rajatun tehtävän hoitaminen ei motivoinut riittävästi. Takaisin tullessa sanoin Pyrylle, että nyt tehdään se mistä ollaan jo kauan puhuttu. Pyry on vielä enemmän luonnostaan yrittäjähenkinen kuin minä ja oli saman tien mukana.

2)Koulutus ja työkokemus?
Koulutukseni on loppusuorilla. Kauppatieteiden maisterin tutkintoon on jäljellä vain perinteinen gradun junnaus ja legendaariset espanjan kurssit. Pääaineeni on markkinointi. Työkokemusta on ensin Lidlin kassalta useamman vuoden ajalta. Sen jälkeen lähdin Berliiniin Zalandon pääkonttorille markkinoinnin traineena. Olin ensimmäisten suomalaisten joukossa käynnistämässä nettikampanjoita Suomen valloituksen ensimmäisinä kuukausina. Suomeen paluun jälkeen autoin kehittämään muutaman verkkokaupan markkinointityökaluja kesätöinä. Sitten viime syksystä tähän kevääseen asti olen ollut EuroAdsilla Helsingissä, jossa toteutin nettimarkkinointikampajoita suurille asiakasyrityksille ja puolet viikosta pystyin käyttämään panimoon. Nykyään olen täyspäiväisesti Sori Brewing palveluksessa.

3)Yritysidea ja käytännön toiminta?
Yritysidea lähti Boomareiden Olutseuran toiminnan kautta. Olutiltojen päätteeksi tuli aina porukalla ihmeteltyä, miksi suomalaiset pienpanimot eivät kasva tai menesty samaan tahtiin kuin vaikkapa muut pohjoismaalaiset tai amerikkalaiset. Keskustelua käytiin paljon oluttyyleistä, siitä, mitä maailmalla tapahtuu sekä brändäyksestä. Asioita oli pyöritelty jo useamman vuoden ajan ja alan sisällä oltiin aika syvällä.

Kun päätimme perustaa panimon, oli seuraava looginen kysymys, että miten voimme menestyä tekemällä sellaisia oluita, joita tahdomme tuottaa – eli yli 4.7% vahvuisia. Suomessa jakelukanavat ovat piukassa monopolin takia, joten kansainvälisyys oli alusta asti keskiössä. Sitten laskimme mitä panimon pyörittäminen oikeasti maksaa ja mikä on investointitarve. Aika alussa tuli selväksi, että Suomeen tällaista kovaa kasvua hakevaa panimoa ei kannata tehdä, vaan sinne, mistä suomalaiset käyvät oluensa muutenkin hakemassa – Tallinnaan.

Sen jälkeen alkoi pitkä kausi jolloin tehtiin laskelmia, hinkattiin liiketoimintasuunnitelmaa, käytiin vierailuilla erilaisilla panimoilla ja verkostoitumistapahtumissa Suomessa ja Virossa ja tehtiin taustatyötä. Kolmella alle kolmekymppisellä ei ole myöskään asuntolainaa / taloa, mitä pantata pankille, joten rahoitus oli hankittava muualta. Joukkorahoituksen mahdollisuuksista olimme tietoisia esim. Bryggeri Helsingin ja skotlantilaisen Brewdogin kautta. Ideasta ja brändistä oli tehtävä niin kiinnostava, mutta myös avoin ja luotettava, että piensijoittajat kiinnostuvat. Tammikuussa 2014 alkoi joukkorahoituskierros ja keräsimme noin 450 000€ suomalaisilta piensijoittajilta. Nyt panimo on rakenteilla ja tuotanto käynnistyy arvion mukaan ennen joulua.

4)Minkälaisia omakohtaisia sattumuksia yrittäjyyden alku sisälsi?
Käytimme kolme kuukautta siihen, että etsimme porsaanreikiä miten Virossa voi järjestää helposti ja edullisesti osakeannin. Ratkaisua ei löytynyt, mutta voimme sanoa, että tunnemme nykyään Viron osakeyhtiölakia ja arvopaperimarkkinalakia paremmin kuin moni virolainen konsultti. Nykyään olemme myös Suomen lainsäädännön osaajia, koska anti tehtiin lopulta Suomen yhtiön kautta. Kaikki itse toteutettuna.

Tiedämme myös montako oluttynnyriä mahtuu Volvo V40 farmariautoon, ilman että ne tulevat takalasista läpi. Vastaus on 12. Meillä oli 13 ja takalasi pääsi vaihtoon.

5)Minkälaiset eväät Johtamiskorkeakoulu antoi yrittäjyydelle? Mistä opinnoista oli erityisesti hyötyä?
Itse sanoisin, että varsinaista liiketoimintamallia suunniteltaessa omat markkinoinnin ja strategian opinnot olivat arvokkaimpia. Ilman niitä emme esimerkiksi olisi välttämättä osanneet hahmottaa mitkä muut asiat kuin puhdas raha vetoavat sijoittajiin. Toisaalta nyt kun olemme tekemässä useiden satojen tuhansien eurojen investointeja, niin johdon laskentatoimen, rahoituksen ja kansainvälisen verotuksen opinnot ovat kultaa kalliimpia. Teemme lähes kaiken itse, joten monipuolista osaamista on löydyttävä, jotta osaa etsiä syvällisempää ja spesifiä tietoa.

7)Kuinka korkeakoulu voi mielestäsi toimia yrittäjyysmotivaation synnyttäjänä ja tukijana?
Käytännönläheisyyttä esim. case-kurssien muodossa voisi olla enemmänkin, sekä erityisesti vierailevia yrittäjäluennoitsijoita ja yrittäjyystarinoita. Me käytimme esimerkiksi muutamia kursseja puhtaasti liiketoimintasuunnitelmamme jäsentämiseen ja kehittämiseen harjoitustöiden avulla. Aika monille tuli tutuksi case Poro-panimo. Paras tapa olisi luoda hyvä tekemisen meininki opiskeluun kaikilla osa-alueilla jo heti kandivaiheesta lähtien. Paras tapa motivoida opiskelijaa yrittäjyyteen tai ylipäätään työuralle on auttaa opiskelijaa löytämään vahvuuksiaan ja aitoja kiinnostuksen kohteita, mitä ei pelkkä teoriaopetus tee. Yrittäjyys vaatii aika paljon myös omien kykyjen ja osaamisen hahmottamista, jotta ei turhaan maksa sellaisesta minkä osaa tehdä itsekin tai vastaavasti osaa pyytää myös apua ulkopuolelta.

Omalla kohdalla opiskelijayhdistyksissä toimiminen toi enemmän valmiuksia, verkostoja ja hahmotuskykyä kuin välttämättä teoriaopinnot. Opiskeluajan ei kuulu mielestäni olla vain tunneli, jonka läpi mennään pelkästään lukemalla. Käytännön asioita pitäisi tuoda enemmän, jotta opiskelija motivoituu ymmärtämällä paremmin, miten teoria nivoutuu ympäristöön ja mitä hyötyä siitä on työelämässä. Korkeakouluopiskelun tulisi antaa mahdollisimman hyvin tilaa ja tukea myös muille kiinnostuksen kohteille ja auttaa yhdistämään niitä. Toisaalta esimerkiksi ainejärjestöt voisivat myös tukea enemmän yrittäjyyttä ja yrittäjiksi haluavia, jota voi tehdä myös korkeakoulujen kanssa yhteistyössä.

8)Minkälaisessa ympäristössä korkeakouluinnovaatiot ja yrittäjyys mielestäsi syntyvät? Minkälaista osaamista ja motivaatiota ne vaativat tekijältä, yrittäjyyttä suunnittelevalta?
Täytyy olla positiivisuutta ja miettiä asioita myös parhaan mahdollisen lopputuleman kannalta. Suomalaiset ovat monesti niin riskin välttelijöitä ja inhorealisteja, että mietitään vain mitä jos jokin menee pieleen. Meillä asenne on ollut tämän lisäksi koko ajan myös, että mitä jos kaikki onnistuu yli odotusten ja miten siinä tilanteessa voi mennä vielä kovempaa eteenpäin. Vaikka on se välillä vaikeaa meilläkin.

Meillä tärkeää on ollut ankara tiedonkeräys, muiden menestystarinoiden ja niiden avaintekijöiden tutkiminen, sekä oman yrityksen identiteetin hahmottaminen. Moni asia menestystä tehdessä vaatii luovuutta ja innovointia, jolloin yleensä pitää osata ottaa myös rennosti eikä yrittää liikaa pakottaa mitään. Keskustelun kautta syntyy myös ajatuksia. Kun antaa ajatuksen lentää epärealistisenkin kauas, on siellä yleensä joku realistisesti toteutettava siemenkin sisällä.

9)Alle 30-vuotiaita yrittäjiä on vain viisi sadasta: Miksi mielestäsi korkeasti koulutetut haluavat mieluummin palkansaajiksi kuin yrittäjiksi?
Riski ja mukavuudenhaluisuus määräävät. Kyllä minullakin olisi ollut työuran pituuteen nähden melko kovapalkkainen vakituinen työ tarjolla. Kohtuullisen mukava ja turvallisen tylsä lähitulevaisuus edessä asuntolainan ja koiran kera pääkaupunkiseudulla, jossain geneerisessä lähiössä. Suomessa moni asia on niin hyvin, että se helposti turruttaa mukavuudentunteeseen ja riskin välttämiseen. Tasapäisyys kukoistaa monilla osa-alueilla ja niitä katsellaan kieroon, ketkä puhuvat vähän kovempaa tai tekevät asioita uudella otteella.

10)Onko yliopistossa mielestäsi tilaa ns. luonnolliselle yrittäjyydelle?
Tulisi olla, mutta ei sitä sen kummemmin tueta.

11)Akateemiselle yrittäjyydelle, kuten yrittäjyydelle yleensäkin, on leimallista että työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Kuinka tämä näkyy arjessasi?’
Töitä tehdään tällä hetkellä aamusta iltaan, jokaisena viikonpäivänä. Vapaata pidetään kun ei ole töitä. Toisaalta esimerkiksi Tampereen Suuret oluet pienet panimot -tapahtuma oli mukava sekoitus töitä ja vapaa-aikaa. En pidä silti tätä perustyönä tai stressaavana. Aiemmin minulla oli selkeät ja kovat tulostavoitteet palkkatöissä, joiden takia joutui myös välillä epämieluisastikin tekemään töitä vapaa-ajalla. Yrittäjänä hommaan asennoituu luonnostaan eri tavalla ja tuntee aidosti tekevänsä jotain merkityksellistä ja edistävänsä omaa tulevaisuutta.

12)Luuletko, että yrittäjyys on loppuelämän uravalintasi?
Toivottavasti. Tällä hetkellä tulevaisuutta osaa ennakoida parin vuoden päähän ja nautitaan siitä mitä on.

Kuvat ja lisätietoja: www.soribrewing.com

JKY kiittää kaikkia yrittäjyystarinoihin osallistuneita akateemisia yrittäjiä. Kannustetaan jatkossakin opiskelijoita yrittäjyyteen ja innostavan erilaisiin uravalintoihin.