Tampereen korkeakoulujen yhdistämisprosessi on edennyt vaiheeseen, jossa ollaan päättämässä uuden yliopiston hallintorakenteesta. Pöydällä olevat vaihtoehdot voidaan karkeasti jakaa korkean, kolmiportaisen, ja matalan kaksiportaisen hallintorakenteen malleihin. Kolmiportaisessa mallissa yliopistoon luodaan uusi niin sanottu school -hallintotaso tiedekuntien ja keskushallinnon (rehtori, hallitus ja konsistori) väliin. Matala kaksiportainen hallintorakenne on tällä hetkellä käytössä sekä Tampereen yliopistolla että TTY:llä. Me allekirjoittaneet Johtamiskorkeakoulun tiedekunta- ja ainejärjestöt vetoamme säätiön hallitukseen matalan hallintorakenteen puolesta.

Kaksiportainen tiedekunnista ja keskushallinnosta koostuva rakenne on monin tavoin kolmiportaista school -mallia parempi. Tiedekuntarakenteen käyttöönottoon ei sisältyisi lisääntyviä hallinnon kuluja, joista kaikissa maamme korkeakouluissa on jouduttu karsimaan. Varsinkin yhdistymisprosessin rahoituksen jäädessä toivotusta summasta, ja yliopistojen ollessa säästöpaineiden alla, varat tulee kohdentaa järkevästi ja tehokkaasti, emmekä usko ylimääräisen hallinnontason luomisen toteuttavan tätä tavoitetta.

Yhteisen yliopiston luomisessa tärkeänä on luoda uutta ja vahvistaa yhteyttä eri tieteenalojen välillä. Tiedekuntamalli mahdollistaa helpomman ristiinopiskelun uuden yhteisen yliopiston sisällä. Erityisen ongelmalliselta vaikuttaa niin kutsuttu kampuskoulu- malli, joka uhkaa jättää uuden korkeakoulun vain nimen tasolle opintojen eriytyessä vanhojen yliopistojen kampuksille. School -malli saattaa korottaa opiskelijan kynnystä valita opintoja toisista schooleista. Tällöin uudet avaukset jäisivät schoolien sisäisiksi, ja mahdollista potentiaaliaan köyhemmiksi. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa eri schooleissa opiskelu on ollut erillishakumenettelyn takana viime vuoteen asti. School-malli olisi kuolinisku uuden, yhteisen yliopistokulttuurin rakentamiselle siilouttamalla ja eristämällä tiedekunnat keinotekoisesti toisistaan.

Nämä ongelmat tunnistetaan myös Helsingin yliopistossa vuonna 2016 tehty selvityksessä mahdollisesta tulevasta toimintarakenteesta. Loppuraportin mukaan ’’Organisaatiouudistukselle asetetut tavoitteet – yhteistyön lisääminen yliopiston sisällä ja kumppaneiden kanssa, johtamisen tuominen lähemmäksi henkilöstöä ja opiskelijoita sekä strategisten valintojen teko ja yhteisten voimavarojen optimaalisempi käyttö – on työryhmän näkemyksen mukaan mahdollista saavuttaa 11 tiedekunnan rakenteen puitteissa.’’

School-mallia on perusteltu strategisen johtamisen virtaviivaistamisella. Tämä tarkoittaisi, että yliopiston johtaminen tapahtuisi pääasiassa ylhäältä alaspäin. School-malli siis lisäisi yliopiston keskusjohtoisuutta ja samalla vähentäisi tiedekuntien autonomiaa. Tämä taas siirtäisi päätöksentekoa kauemmas niistä joita päätökset koskevat, jolloin päätöksenteossa ei välttämättä käytettäisi parasta asiantuntemusta. Tiedekuntien kehittymisen kannalta on tärkeää, että tiedekunnat voivat itse vaikuttaa toimintaansa mahdollisimman paljon.    

Me allekirjoittaneet näemme, että School-mallin sisältämät heikkoudet ylittävät sen vahvuudet selvästi. Kaksiportainen malli on toiminut Tampereen yliopistolla hyvin ja siihen siirryttiin vastikään myös TTY:llä. Emme näe tarvetta luoda uuteen yliopistoon kokonaan uutta hallinnon tasoa, joka ei toisi juurikaan lisäarvoa ja joka olisi pahimmassa tapauksessa haitallinen.

Johtamiskorkeakoulun opiskelijoiden puolesta,

Johtamiskorkeakoulun tiedekunta- ja ainejärjestöjen puheenjohtajat:
Maarika Kujanen, Johtamiskorkeakoulun ylioppilaat ry
Antti Poikolainen, Boomi ry
Roope Tukia, Iltakoulu ry
Julius Tavasti, Staabi ry

JKK:n tiedekuntaneuvoston jäsenet:
Janne Vikman, kauppatieteet
Ville Tynkkynen, politiikan tutkimus
Joel Auranen, hallintotieteet